MUSEOAJONEUVON IKÄRAJAN NOSTAMISESTA…
Ostin jonkun Retro-lehden. Virhe. Oikea nenänkaivajien lehti. Minä kun olen lukenut Moblaa, jossa on erittäin yleisautoharrastuksellinen linja ja luullut että se edustaisi museoväen sydänten avartumista myös nuorempien suuntaan. Paitsi että Pick-Nickistä puhuttiin puuta heinää, niin intoutuivat kannattamaan museoajoneuvon iän nostamista 35 vuoteen. Todennäköinen seuraushan on uustuonnin autoveroikärajan nousu myös 35 vuoteen ja kyllä meiltä puuttuu monta mielenkiintoista peliä 70-luvultakin, kun laatokka oli valtamerkki. Tyyppillistä suurten ikäluokkien touhua kunhan vaan itselleen saadaan asiat kuntoon, niin nuorista ei väliä, kantti-ikäisiä kiinnostaa kanttimallit. Mikä on siis tilanne ikärajojen suhteen?
Nimim. Autoharrastus pitää nuoret pois kadulta (yleensä)
Aloitetaan lukemastasi kirjoituksesta. Kyseessä on Retro Auto Moto -lehden päätoimittajan Veli Tirkkosen kirjoittama pääkirjoitus lehden numerossa 4/2000. Tässä hän tuo esille eräänlaisen kuuman perunan ja heittää ilmaan kysymyksen “Museoajoneuvon ikäraja nousee?”. Kannattaako hän itse, tai kannattaako lehti tätä seikkaa, ei mielestämme tule ihan noin selkeästi esille tekstistä. Jokainen kuitenkin tehköön omat päätelmänsä. Se, että Tirkkonen kirjoittaa “Museoajoneuvojen määrä kasvaa liian nopeasti ja status kärsii, sanovat järjestöt”, viittaa tosin aikalailla eri suuntaan verrattuna sinun käsitykseesi. Ja mitä ikäluokkiin tulee, kirjoittaa Tirkkonen myöskin näin; “On ikärajan nostamisella varmasti kielteisiäkin vaikutuksia. Nuorimmat harrastajat eivät ehkä jaksa innostua “liian vanhoista” … No, kaikkea ei voi eikä tarvitse säästää.” Emmekö saa siis itse päättää mitä haluamme säästää?!?
Asia on harrasteautoilijapiireissä niin tärkeä, että halusimme itse ottaa selvää tilanteesta. Kaiken taustalla on alan järjestöille jätetty lausuntopyyntö, jonka alkuperäistä liikkeellepanijaa tuntuu verhoavan sitkeä salaperäisyys. On puhuttu ja kirjoitettu vain viranomaistahoista sen kummemmin tarkentamatta. Kyseessä ei liene Liikenneministeriö, koska heidän kantansa mukaan museoajoneuvojen ikärajan sääntely ei kuulu heidän toimialaansa eikä se heitä edes kiinnosta. Museovirastonkaan emme tiedä olleen asian tiimoilta kovin aktiivinen. Parempi veikkaus saattaisi olla vakuutusyhtiöt tai rakas ystävämme Valtiovarainministeriö. Museoajoneuvothan maksavat vain 1/12 ko. koko vuoden vakuutusmaksuista ja ovat käyttömaksusta täysin vapaat. Onko museoajoneuvojen käytön kontrollissa ja alkuperäisestä ideasta siis poikettu ja näin aiheutettu nykyinen tilanne? Ilmeisesti on haluttu virittää jonkinlaista kehityskeskustelua em. tahojen ja järjestöjen välille. Museoajoneuvoja on muuten rekisteröity Suomessa jo yli 14.000 kpl.
Vastausta lausunnoksi ovat valmistelleet SA-HK (Suomen Automobiilihistoriallinen Klubi ry) sekä VMPK (Veteraanimoottoripyöräklubi ry). Lopullinen kanta on annettu syyskuun 9., ja hyvinä (?) uutisina voitaneen todeta, että lausunnon virallinen kanta ei tällä erää puolla ikärajan nostamista, vaan muita keinoja erityiskohtelun ja arvostuksen varmistamiseksi. Asetusmuutoksia ko. asian tiimoilta ei siis ole odotettavissa – ainakaan ihan heti. Nykyiset museoajoneuvosäädökset tuskin kuitenkaan ovat ikuisia. EU:n kanta asiassa on yksiselitteinen: museoajoneuvon statusta saavat nauttia vain ennen vuotta 1960 valmistetut ajoneuvot. Taustalla on kuitenkin aivan toiset vaikuttimet, sillä tämän kriteerin täyttävät ajoneuvot täytyy katsastaa vain joka 4. vuosi. Jäämme odottelemaan tämän säännöksen rantautumista Suomeen – toistaiseksi 25 vuotta riittää museoajoneuvon iäksi.
