Lähtökohtaisesti vapaasti hengittävään ja ahdettuun moottoriin rakennetaan erilaiset putkistot. Kun vapaasti hengittävä moottori tarvitsee tietynlaisen pakopaineen (-vastuksen), on siitä ahdetussa moottorissa vain haittaa. Näin yksinkertaistetusti. Pienen moottorin jatkoksi on niinikään tarpeetonta – jopa järjetöntä rakentaa jumalatonta putkea. Pakopaine laskee liiaksi, eikä lopputulos ole toivottu (kuin korkeintaan metelin osalta).

Olitko suunnitellut 2-3 tuumaista putkea? Jos autosi on varustettu hillitysti viritetyllä, vapaastihengittävällä nelosmoottorilla, on 3-tuumainen putki todennäköisesti turhan iso. Ahdetun (+ viritetyn) moottorin kohdalla koko saattaa olla perusteltu. Veekasin kohdalla, tuplaputkistoa tehtäväessä, 2 – 2 1/4 tuumainen putkenhalkaisija on sopivin vaihtoehto. Enemmän viritetyssä moottorissa ehkä 2,5-tuumainenkin.

Pykälissä pakoputkiston muutoksista puhutaan mm. seuraavaa:
- pakoputkiston vähäiset muutokset, mukaan lukien kahdennukset, ovat sallittuja
- henkilöauton melu ei saa muutoksen jälkeen ylittää meluarvoja, jotka olivat voimassa (Suomessa) auton käyttöönottoajankohtana tai 85 dB(A)
- katalysaattorin saa asentaa, mutta sitä ei saa poistaa, mikäli se on välttämätön autoa koskevien pakokaasupäästömääräysten täyttämiseksi
- mikäli putkisto kahdennetaan, on myös katalysaattorit kahdennettava

Rosteriputken hitsaamiseen ehkä paras ratkaisu on TIG-hitsaus, mutta tekevät sitä monet MIG-hitsaamallakin. Pohjaan voit tehdä itse lisäkiinnikkeitä, kunhan ne eivät aiheuta minkäänlaista vaaraa esim. liikenneturvallisuudella. Katsastuksessa huonosti toteutetut kiinnikkeet kyllä yleensä kiinnittävät katsastusmiehen huomion. Kiinnikkeitä suunniteltaessa ja toteutettaessa tulee ottaa huomioon se, ettei pakoputkisto pääse missään tilanteessa osumaan auton rakenteiseen. Toisaalta riittävä maavara tulee myös huomioida. Akseliylitykset asettavat niinikään oman haasteensa.