Olen ollut tilaajanne noin vuodesta 2001 ja kokonaisilmeeltään lehti on mielllyttänyt koko ajan. Alkuajoista on jäänyt mm. Linttaliiteri positiivisena mieleen, siis asenne että (harraste)auton ei tartte olla viimesen päälle laitettu päästäkseen esille. Kaipaisin lisää juuri noita “lintta” ja “puolilintta” juttuja muutoin monipuolisen otannan oheen. Tilaa viimeaikoina on ehkä lehdessä vienyt liikaa erilaisten tapahtumien ja kisojen uutisointi kuvamateriaaleineen, ovat ehkä liikaa toistensa toisintoja. (nro:ssa 6/08 25 sivua 66:sta.) siis melkein 38 %! Aikoinaan lopetin johtavan jenkkilehden tilauksen juuri siitä syystä, että keskittyi liikaa kiihdyttelyyn ja ylirakennettuihin autoihin, joihin useimmilla harrastajilla ei rahkeet riitä.

Teillä mm. jenkkijutut ovat asiallisemalla tasolla ja yleensäkin joka maanosa on kivassa sopusoinnussa sivuilla on jenkkiä-euroa-japsia ja itäblokkia. Siis toiveeni on, että toimittajat & avustajat tekisivät enempi juttuja yksittäistapauksista tai vaikka harrastajayhteenvetoja tyyliin harrastaja ja hänen kaikki motorisoidut laitteensa kuvien kera. Näyttelyihin pääsee jokainen (lehden lukija) itsekin, mutta harvemmin ihastelemaan yksittäisen harrastajan kalustoa tallin uumenista. Niistä myös välittyisi realistinen kuva, että muutkin painivat samanlaisten asioiden kanssa. Ja lopuksi vielä lisää kehuja. Nuo rakentelujutut ja hitsaus ym. tekemisen konkreetinen esille tuonti on mielenkiintoista, niistä saa usein jotain uutta, vaikka vastaavaa olisi ennenkin jo tehnyt. Tähän liitän myös Pepen Pörinät, lähes kaikki on jokseensakin tuttua 20-vuotisen ajokortti- ja harrastusajan myötä, mutta silti luen ne aina mielenkiinnolla vähän niinkuin kertaukseksi.

Itse harrastan hyvin laidasta laitaan ajoneuvot: Ford F-150, Rekord B-malli, Lada Kombi, traktori Fordson Major ja vielä traktorikaivurikin. Tällaisille laaja alaisille harrastajille lehtenne on melko kiva luettava (ja tietysti monille muillekin).

Nimim. Tero K