Anita Mäkelä TA-Dragsterillaan Motoparkissa kesällä 1990.

Viime aikoina otsikoihin on noussut yksi maamme moottoriradoista, Motopark. Jo reilut 20 vuotta toimineen moottoriradan kohtalo on nyt mahdollisesti tuomarin nuijan alla.

Itse kävin Motoparkissa ensimmäisen kerran vuonna 1989. Rata-alue oli tuolloin vielä varsin karu, eikä sääkään tuolla reissulla suosinut. Kylmässä hytistiin vain muutaman muun uteliaan kanssa, taivaaltakin tihutteli vähän väliä vettä, joka omalta osaltaan sotki radalla tuolloin ajettua kiihdytyskilpailua. Nyt kun reissua muistelen, niin kokemus oli jotain aivan muuta mitä olin odottanut…

Tekstissä mainittu henkilö, Andres, Virtasalmen iltahumussa.

Parempiakin muistoja Motoparkiin liittyy. Yksi on ylitse muiden. Elettiin kesää 1990. Suuntasimme Virtasalmea kohden poikkeuksellisen isolla porukalla, vaikka ei “tiimin” jäsenmäärä tälläkään kerralla yltänyt kuin reiluun viiteen osanottajaan. Mukanamme oli yksi henkilö, Andres, joka vietti ensimmäistä kesäänsä Suomessa. Tänne hän oli saapunut Espoon kaupungin ja Tallinnan kaupungin kesätyöntekijävaihdon kautta. Itse tutustuin häneen tuon aikaisen tyttöystäväni kautta, hän kun oli niin ikään Espoon kaupungin kesäduunari – samassa kohteessa Andresin kanssa. Suomenkieli sujui Andresilta yllättävänkin hyvin, kiitos Tallinnassakin näkyneen Suomen television, jonka ohjelmia katselemalla Andres oli oppinut kieltämme. Hän oli kuullut kiihdytysautoista, ehkä nähnyt jotain kisareportaaseja televisiosta, mutta ei ikinä uskaltanut edes kuvitella pääsevänsä paikan päälle – kiihdytyskilpailuun. Tuolloinhan Viro oli vielä osa Neuvostoliittoa, ja touhu sen mukaista. Länsimaisuudesta ei uskallettu kuin korkeintaan haaveilla, autokantakin koostuu neuvostopeleistä. Koko viikonlopun ajan Andres olikin kuin pikkupoika uuden autoradan saatuaan. Muistoksi reissusta ostimme hänelle (kalliin) Motopark T-paidan – tiedä vaikka se olisi hänellä vieläkin tallessa… Viikonlopputrippimme jäi varmasti Andresin mieleen.

Hannu "Sämpy" Santala lämmittämässä Pro Stock Camaronsa renkaita.

Alastarolla ajettavien kilpailujen yleistyttyä alkoi omalla kohdallani Virtasalmi jäädä Alastaron varjoon – yksinkertaisesti välimatkasta johtuen. Kun Alastaroon matkaa kertyi noin 175 kilometrin verran, piti Virtasalmella matkata tuplasti pidempään. Viimeksi olen Motoparkissa vieraillut kesällä 2006, silloinkin Big Wheels -tapahtuman jälkilöylyinä tarjotun ratapäivän myötä. Motoparkissa en ole itse ajanut koskaan, en varttimailia, enkä mutkarataa. Vaikka monet ovatkin kehuneet Motoparkin 3,5 kilometriä pitkää moottorirataa korkeuseroineen kaikkineen. Jälleen kerran syynä on ollut välimatka. Ahvenistolle pääsen vajaassa tunnissa, eikä Alastaroonkaan juuri paria tuntia pidempään ajele.

Mutta eiväthän kaikki ole samassa asemassa kuin minä. Motoparkin “vaikutusalueella” asuu paljon vauhdista kiinnostuneita. Se ilmenee jo kurkkaamalla Spinneri Magazinen tilaajarekisteriä. Jos Motopark joutuu nyt Vaasan hallinto-oikeuden nuijan alle, on maamme itäisin täysikokoisille katu-/rata-autoille soveltuva moottorirata Hämeenlinnassa sijaitseva Ahvenisto! Muita ovat jo mainittu Alastaro Circuit, Kurikassa sijaitseva Botniaring ja Vetelistä löytyvä Kemora. Kaikki nämä kolme rataa sijaitsevat läntisessä Suomessa! Esimerkiksi Virtasalmelta kertyy matkaa Hämeenlinnaan reilut 250 km, Veteliin liki 300 km, Kurikkaan reippaat 300 km ja Alastaroon yli 350 km. Eikä Virtasalmi sijaitse vielä edes itä-Suomessa. Joensuulaisen rata-autoilua harrastavat pitää ajaa 500 kilometriä päästäkseen Alastaron radalle. Vie reilusti aikaa ja tuntuu myös kukkarossa.

Palataanpa Motoparkiin. Radan toiminta uhkaa siis loppua. Syynä tähän on “Pro Hällinmäki” -yhteisön tekemät useat valitukset, joissa perusteluina on käytetty mm. meluhaittoja. Radan ympäristöluvan ehtoja on kiristetty jopa niin tiukoiksi, että kaikilla tehdaskuntoisilla autoillakaan ei radalla enää voi ajaa – moottoripyöristä nyt puhumattakaan. Toki tulee muistaa, että vakiokuntoinen “kyykkypyörä” parkuu aivan toisella tavalla verrattuna vaikkapa vakiokuntoiseen Corvetteen tai Cossu-Escoon prätkän moottorin kiertäessä 15 000 kierrosta minuutissa. Meteliä lähtee ilman slipareitakin. Ja muuta “melusaastetta” korkeampiin äänentaajuuksiin nouseva ääni myös erottuu taustamelusta selvästi, vaikka sen kantama jääkin matalia taajuuksia lyhyemmäksi. Täysin hakoteillä eivät siis valittajatkaan ole – jos heidän todellisena tarkoitusperänä olisi melun vähentäminen. Nyt on kuitenkin tullut ilmi, että melusta valittaminen on vain ollut yksi keino pyrkiä varsinaiseen tavoitteeseen – radan lopulliseen sulkemiseen.

Moottoriratoja kuitenkin tarvitaan, se on päivän selvä. Moneenkin eri tarkoitukseen. Tulevien Mika Häkkisten, Kimi Räikkösten ja Mika Kallioiden “kasvattamiseen”, erilaisten moottoriurheilutapahtumien järjestämiseen, koulutuskäyttöön, tavallisen kansan ajoharjoitteluun ja moneen muuhun. Jokaisen mielestä on varmasti parempi vaihtoehto, että vauhdista kiinnostunut nuori – tai miksei hieman vanhempikin autoilija käy kokeilemassa itsensä ja autonsa rajoja suljetulla rata-alueella, eikä tee sitä yleisellä tiellä. Ja kun adrenaliinit on purettu sinne moottoriradalle, ei ole enää ainakaan yhtä suurta tarvetta kaahata normaalin liikenteen seassa. Toki sekin on kiistatonta, etteivät moottoriradatkaan pysty kitkemään liikenteestä niitä hölmöjä, joiden toilailuista saamme jatkuvasti lukea eri medioista. Moottorirata saattaa kuitenkin ohjata väärälle tielle ajautumassa olevan nuoren takaisin kaidalle polulle! Moottoriradalla ajaminen on paljon rankempaa touhua kuin sinä, joka et moottoriradalla ole ikinä ajanut, voit edes kuvitella! Ja kaiken lisäksi se on hauskaa!

Vaasan hallinto-oikeus käsitteli Motopark-asiaa tänään tiistaina 16. maaliskuuta 2010. Asia ei ole vielä loppuunkäsitelty, joten jännityksestä en pysty vielä ketään päästämään – en radan puolustajia enkä vastustajia. Otteet tuntuvat kuitenkin kovenevan. Vai pitäisikö sanoa rumenevan. Oikeudenkäynnissä esitetyssä puheenvuorossa hyökättiin radan puolestapuhujiin kuuluvaa henkilöä vastaan – henkilökohtaisella tasolla. Myös vastapuolen riveistä esille on jossain määrin nostettu erästä henkilöä – nimiä en lähde tässä yhteydessä sen enempää julkistamaan. Toisaalta vastustajien joukoista vain yksi henkilö on itse uskaltanut (?) astua julkisuuteen; puolesta puhujien rivistössä löytyy useita henkilöitä, jotka ovat keskustelleet asioista omalla nimellään – julkisesti. Miksi vastustajien joukoista ei löydy moista rohkeutta … ja itseluottamusta?

Kaiken kaikkiaan tapaus Motopark on kasvanut jo varsin isoksi. Se koskettaa monia ihmisiä – jopa satoja ellei peräti tuhansia, kun kaikki radan käyttäjät huomioidaan. Sillä on vaikutusta alueen elinkeinoelämään ja jossain määrin myös työllisyyteen. Mutta siitä on myös meluhaittaa – muita suoranaisia ja jatkuvia haittoja tuskin moottorirata tänä päivänä voi aiheuttaa. Niin siviili- kuin kilpa-autojen ja moottoripyörien tankeissa loiskuu lyijytön polttoaine. Useimmissa siviiliautoissa, kuten uusimmissa moottoripyörissäkin, on myös katalysaattori. Kaiken lisäksi radalla ajettujen kilometrien määrä jää kaiken kaikkiaankin varsin vähäiseksi – verrataan sitä sitten vaikka Motoparkin ohi kuljevan Juvantien liikennemäärään.

Itse toivon että radan toiminta jatkuu tulevaisuudessakin, nykyistä paremmin lähtökohdin. Jännityksellä odotan minkälaisen päätöksen Vaasan hallinto-oikeus asiassa aikanaan antaa…

Jari Sjöman
Päätoimittaja, Spinneri Magazine
(kuvien copyright Jari Sjöman)

…..

Linkit:
• Spinneri Magazine: Motopark tiensä päässä?
• Overdrive.fi: Motopark uudistuksia tulossa
• Länsi-Savo -lehti: Motoparkin lupaan ratkaisu toukokuussa